Painonpudotus

Rv 41+5 jolloin poju syntyi painoin 78kg, kun aloin häntä odottaa painoin 65kg. Osastolla kävin päivää ennen kotiutusta vaa´alla, silloin painoin 72kg. Ja nyt kun poju on hiukan vajaa 3kk, painan 65,7kg.. En ole pitänyt mitään dieettejä tai käynyt hulluna vaunulenkeillä, vaan syön samaa ruokaa jota tytötkin, ja syön samoihin aikoihin kuin he. eli 5krt päivässä:aamiainen,päivällinen,välipala,lounas ja iltapala. Imetän kyllä vieläkin, ja kotona tulee tehtyä kaikkea hyötyliikunnaksi luokiteltavaa esimerkiksi: syksyllä haravoittin, ja ruohoa tuli lykittyä.. Ja tottakai lasten kanssa pihassa ulkoiltua. Mä pyrin tiputtamaan vi4elä 5kg, mutta en halua pitää kiirettä niiden kanssa, koska en halua että imetys pilaantuisi ja maidontulo loppuisi kuten kävi keskimmäisen lapsen kohdalla, jolloin työntelin tuplavaunuja päivät pitkät väh. 5km päivässä ja siihen päälle kaikki kotona tehtävät kotityöt ja jumpat lasten kanssa. Nyt edetään hitaasti, mutta varmasti. Ja maalaisjärkeä käyttäen :)

Tulevaisuuden haaveet

Tulevaisuudessa toivoisin että voisin tarjota sijaiskotia jollekin sitä tarvitsevalle lapselle, tai että voisimme toimia tukiperheenä. Mutta tulevaisuuden haaveisiin kuuluu myös nähdä omien lasten kasvun autiopaikalta, kuten tähänkin asti. Haaveitahan olisi vaikka kuinka paljon, ja yksi niistä on ,että aikaa liikenisi ylimäärästä sen verran ehtisimme taloamme rempata. Olen myös nyt omien lapsien myötä alkanut miettimään ammattina jotain lastenhoitoon liittyvää, esimerkiksi perhepäivähoitajaksi ryhtymistä, tutkintojahan mulla ei ole minkäänlaisia, datanomiksi ja ajoneuvoasentajaksi olen opiskellut molempiin noin reilun vuoden, mutta kiinnostus lopahti kuin seinään ja totesin ettei koulunpenkillä istuminen ole itseäni varten, vaan käytännön tehtävät.

Haaveilen myös että pääsisin mieheni kanssa kahdestaan jonnekin lomalle, edes viikonlopun mittaiselle, mutta se jää hamaan tulevaisuuteen, sinne ajalle kun lapset eivät ole kokoajan äitiä tai isiä kaipaamassa, tai kun minä en toimi enää syöttökoneena perheen pienimmälle ;)

Perus sunnuntai

Mies on taasen töissä. Ja tänään ollaan taas lasten kanssa myöhään iltaan/yöhon nelisteen. Ajattelin aloittaa pakkaamaan kaikkien tavaroita illalla hiljakseen kun lapset rauhoittuu. Lähdemme tiistaina vanhempieni luokse pariksi päiväksi, mukavaa päästä sinnekin välillä, viime kerran kun sieläpäin käytiin olin vielä raskaana ja taisi olla alkukevättä. Vallun ensimmäinen pidempi automatka edessä :) Pitäisi tänään myös repiä joku rakonen siivoukselle, vaikka eilen jo aloittelin niin kas kummaa kun sitä pölyä vielä löytyy ;) Ja jos oikein repäisisi niin voisin tyttöjen kanssa hiukan karsia lelujakin taas varastoon heidän huoneestaan, kummasti noita leluja aina jostain kertyy..

Päivän "piristykseksi" löysin koneeltamme erittäin vanhoja kuvia itsestäni, ajalta jolloin vielä asuin vanhempien hoivissa eli n. 6vuoden takaa :) Kyllä sitä ihminen vaan näköjään muuttuu, enpä tunnistaisi itseäni noista enään.. Lävistykset ovat lähteneet, perus korvikset sentään vielä löytyy, mutta niitäkään ei joka päivä korvissa ole, ei vaan muista tai sitten ei jaksa.

Meidän perheen äiti ihminen..

++

Täälä taas

Yli vuosi kulunut viime blogi merkinnästä,hups! No onpahan enemmän uutisia kerrottavana. Meitä on neljän sijasta viisi, sillä elokuussa meidän perheeseen syntyi valloittava valpas poika. Tytöt ovat ottaneet uuden perheenjäsenen hienosti vastaan, toki alussa oli pientä mustasukkaisuutta ilmassa, mutta nyt se kaikki on mennyttä ja pikkuveli onkin oikeasti ihan kiva ;)

No mutta mitäpä meidän arkeen kuuluu? Mies tekee pitkiä työpäiviä, itse yritän arkea pyörittää kotona kolmen lapsen kanssa. kotitöitäkin pitäisi ehtiä tehdä, mutta poikapas onkin viime aikoina paljastunut kunnon ahmatiksi, ja roikkuis syömässä KOKOAJAN, joten vähille on jäänyt muut. Tänään kuitenkin tarkoituksellisesti päätin "unohtaa" hetkeks nuo valtavat pyykkikasat, ja hiekanmurut, ja suunnistin lasten kanssa ulkoilemaan tuonne viileään syksyiseen säähän. Lapset viihtuivät lehtikasoissa, minä viihdyin rattaita työntäessä, ja poikakin selvästi tykkäsi nukkua raikkaassa ulkoilmassa sen aikaa kun me muut touhusimme omia juttujamme pihalla. Huomenna sitten lykkään tytöille pölyrätit käteen, ja tartun itse imuriin, ja lauantai pyhitetään siivoukselle. Nyt kuitenkin kahvin keittoon, kun sen vielä ekä saan rauhassa juoda ennenkuin perheen pienimmälle iskee taas nälkä.